Miksi tyydymme huonoon koulutukseen?

30.03.2021

Hanna-Leena Hemming

Tyttäreni sattui tulemaan käymään kun pidin uudelle ryhmälle ammattikoululaisiani englannin etätuntia. ”Eikö nuo asiat opetettu jo ala-asteella?”, hän kysyi tunnin loputtua. Kyllä, ja ammattikoulussa opetetaan uudestaan, koska niitä ei silloin ala-asteella eikä sen puoleen edes yläasteella opittu niin, että olisi jäänyt jotain mieleen.

 

Opetus on kuntien velvollisuus ja julkinen palvelu, jota ei voi rahallakaan ostaa muualta. Lasten vanhemmat joutuvat tyytymään siihen kouluun ja siihen opetukseen, jota poliitikot ovat päättäneet tarjota. Ja siihen on tyytyminen, vaikka tulokset ovat heikentyneet jo dramaattisesti.

 

Oppilaiden osaamisongelmat ovat jatkuva keskustelun aihe meillä ammattikoulu-opettajilla. Englannin opettajana minulle on toki aivan selvää, ettei kukaan tule ammattikouluun oppimaan englantia, mutta yhteiskunta on tunnistanut osaamistarpeen, ja siksi sitä opetetaan pieni oppimäärä kaikille. Lähtötaso esimerkiksi englannissa on kuitenkin niin matala, että kurssin aikana ei pystytä kuin kertaamaan vähän peruskoulun oppimäärää ja opettamaan muutama kunkin ammatilliseen aineeseen liittyvä sana. Näiden oppilaiden pitäisi sitten olla kykeneviä hakemaan ammattikorkeakouluun myöhemmin.

 

Nämä osaamisongelmat eivät suinkaan ole ammattikoululaisten yksinoikeus. Ihan samaa osaamisvajetta valittavat yliopistot lukiolaisten kohdalla. Ja olenhan minä ollut viime vuosina sen verran kiertämässä lukioita ja peruskouluja, että olen nähnyt tilanteen läheltä.

 

Tunnen suurta empatiaa peruskoulun opettajia kohtaan, jotka kunkin opetusministerin jäljiltä ja opetushallituksen tukemana saavat säännöllisesti uudet ohjeet opettamiseen. Oppimisongelmia isolla osalla oppilailla, samassa ryhmässä kaikki erilaista tukea tarvitsevat, opetetaan yrittäjyyttä ala-asteelta asti, ollaan antamatta läksyjä, tai nyt annetaan sittenkin läksyjä, arvostellaan sanallisesti, paitsi että nyt ehkä palataankin numeroarvosteluun joidenkin osalta. Kirsikkana kakun päällä tiimiprojektit, ”ainerajat ylittävä opetus”, jota jo työnnetään ala-astelaisillekin.

 

Osaavatko oppilaat tehdä töitä itsenäisesti ja onko sitä hyvän tiimin toimimista opetettu edes opettajille kun jo odotetaan, että he ohjaavat 8-vuotiaat tehokkaaseen tiimityöhön? Mitä jää oppilaalle mieleen siitä copy-paste-projektista, joka ryhmässä tehtiin? Entäpä mikä on oppimisen teho, kun oppikirjat ovat peräti kännykässä? Kätevää se on varmasti, mutta ei sillä ole mitään tekemistä oikean oppimisen kanssa. Kun kaavoituksessa syyllistä etsitään gryndereistä, löytyvätkö syylliset kännykkäopetukseen tietokonejäteistä?

 

Oppimisen tilanne on Suomen kouluissa jo hälyttävä. Sitä todistavat jo useat Pisa-tutkimukset. Koska opetus on kuntien velvollisuus ja julkinen palvelu, jota ei voi rahallakaan ostaa muualla, pitää vanhemmilla olla oikeus saada lapsilleen hyvää opetusta. Se on myös koko yhteiskunnan etu!

Yhteystiedot

Hanna-Leena Hemming
kieltenopettaja, FM, MBA
hlhemming@gmail.com
+358 50 511 3048

 

Helsinki

Copyright Hanna-Leena Hemming 2021