Sosialistisen realismin hengessä

19.12.2020

Hanna-Leena Hemming

Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutin johtaja Mari Vaattovaara on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa ”ihanasta kaupungista” ja siitä, millaisilla elementeillä se syntyy – tai ei synny (esim. https://yle.fi/uutiset/3-11705388). Esimerkiksi kävelykeskusta on varmasti ihana, jos siellä keskustassa on jotain muutakin kuin tyhjiä toimistotaloja. 

 

Aika paljon on tällä hetkellä miettimättä, miksi ihmiset ylipäätään muuttavat Helsinkiin ja millainen heidän mielestään on ihana Helsinki. Koronan myötä monella ovat odotukset lisäksi vielä muuttuneet, tai olemassa olevat odotukset ovat tulleet pintaan. Vai yllättääkö, että kerrostalokorttelin pihalle unelmoidaan puusaunaa?

 

Kun olen nyt puoli vuotta katsonut toteutuvaa Helsingin kaavoitusta, olen jo kovasti huolissani.  

Hurjan korkeita laatikkotaloja – kaikki samalla julkisivusapluunalla -, kapeita katuja, ja palvelut erillisissä ostos/palvelukeskuksissa. Kadun varteen ei puuta eikä pensasta mahdu. Tällaista Helsinkiä on rakennettu vuosia – ja rakennetaan edelleen - ymmärtämättä, että se on viihtyisän asumisen irvikuva. Kaikki lähtee poliittisista periaatteista, joilla kaupunkia kaavoitetaan ja millaista ohjeistusta yhdyskuntasuunnittelun puolelle annetaan. Jatketaanko jo vanhentuneella suurkaupunki-utopialla sosialistisen realismin hengessä vai rakennetaanko kaupunkia oikeille ihmisille, heidän tarpeistaan lähtien? Arkkitehtien koulutus on korkeatasoista, miksi poliitikot haluavat ankeutusta?

 

Yhteystiedot

Hanna-Leena Hemming
kieltenopettaja, FM, MBA
hlhemming@gmail.com
+358 50 511 3048

 

Helsinki

Copyright Hanna-Leena Hemming 2021